Köyhyys heikentää eurooppalaisia oikeuksia (ja äänioikeutta)

Äänestys ja raportti, molemmat julkaistiin ennen Euroopan vaaleja, kertovat meille, keitä olemme ja missä seisomme kollektiivisesti: viimeisin Eurobarometri, julkaistiin huhtikuun puolivälissä, ja Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) raportti, julkaistiin kesäkuun alussa.

Eurobarometri kertoo, että nyt päättyneiden vaalien lähestyessä, eurooppalaiset kansalaiset olivat (ja ovat) huolissaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymisestä sekä terveydenhuollon saavutettavuuden heikkenemisestä.

“Epäsäännöllinen Maahanmuutto ei ole eurooppalaisten äänestäjien tärkein prioriteetti, vaikka asia on ollut median ja oikeistolaisten puolueiden poliittisen kampanjan keskiössä viime vuoden aikana,” selittää Lisa O'Carroll, Guardianin Brysselin kirjeenvaihtaja.

EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset olisivat toivoneet, että vaalikampanjan pääaiheina olisivat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta (33%) ja julkisten terveyspalvelujen tukeminen (32%). Seuraavaksi tulevat talous ja työllisyyden luominen, jota seuraavat puolustus ja turvallisuus, erityisesti naapurimaissa Venäjän kanssa (Tanska, Suomi ja Liettua).

Mitä tulee julkiseen terveyteen: neljä vuotta pandemian jälkeen, joka muistutti meitä siitä, ettei sairaansänkyjä ole riittävästi (kymmenien vuosien aikana toistuvasti leikattu), ei riittävästi lääkkeitä, ei riittävästi henkilökuntaa (eikä riittävästi palkattua henkilökuntaa), huoli on oikeutettu.

On sanomattakin selvää, että tällaisia huolia ei ole otettu vakavasti.

Nämä luvut eivät poikkea paljoa samasta kyselystä joulukuulta 2023. On myös syytä muistaa, että Eurostatin mukaan vuonna 2022 EU:ssa oli 95,3 miljoonaa ihmistä riskissä köyhyyteen tai sosiaaliseen syrjäytymiseen, eli 21,6 % väestöstä.

Köyhyys satuttaa meitä ja oikeuksiamme

EuroObserverissa Nikolaj Nielsen kommentoi Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) viimeisimmän raportin tietoja. FRA:n mukaan Euroopan perusoikeudet ovat vaarassa: ei vain hallitusten yhä vähemmän kiinnostuksen vuoksi demokratiaan, vaan myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymisen vuoksi.  

“Energiakustannusten ja elinkustannusten nousu on ajanut yhden viidestä EU:n kansalaisesta köyhyyteen,” raportti toteaa, ja lisää, että lapset, naiset, nuoret, rodulliset ja etniset vähemmistöt, ikääntyneet, LGBTQI-ihmiset, romat ja vammaiset ovat ne, jotka ovat eniten vaarassa köyhyyden ja perusoikeuksiensa uhkaamisen suhteen.

Sen mukaan osa syystä on geopoliittiset konfliktit ja lisääntynyt rasismi; mutta myös se, että kansalaisyhteiskunnan aktivismi on yhä enemmän tukahdutettua: "liialliset valtion toimet, erityisesti oikeuksien, kuten yhdistymis- ja sananvapauden, uhkaavat kansalaisyhteiskunnan tilaa.”

Artikkelissa taz -lehdessä Alexandra Kehm kertoo hyvin samankaltaisen tarinan Saksan tilanteesta: "Aasian, muslimien tai mustien ihmisten köyhyysriski on suurempi kuin ei-rodullistetun väestön." Kehm käyttää raportin "The Limits of Equality: Racism and the Risk of Poverty" (Rajat tasa-arvolle: Rasismin ja köyhyyden riski) tietoja: vaikka 10 % naisista ja 9 % miehistä ovat köyhyysriskissä, nämä prosenttiosuudet nousevat 38 %:iin musliminaisilla ja 41 %:iin muslimimiehillä.

Kuinka turvata lisää oikeuksia?

On kuitenkin pyrkimystä, vaikka hieman vaatimattomampaa, kohti sosiaalista Eurooppaa, kuten Euroopan ammattiyhdistysliiton sihteeri Esther Lynch ja Euroopan ammattiyhdistysinstituutin tutkimusjohtaja Bart Vanhercke osoittavat. Esimerkiksi ajatelkaa alustatyöläisten direktiiviä tai riittävän minimipalkan direktiiviä.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin sitoutuminen, joka on täynnä hyviä aikomuksia ja potentiaalia, uudistettiin viime huhtikuussa La Hulpen julistuksella: sen allekirjoittivat komissio ja nykyinen belgian pääministeri Alexander De Croo 25 EU:n jäsenvaltion puolesta (kaikki paitsi Ruotsi ja Itävalta), Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, sekä suurimman osan sosiaalisista kumppaneista ja kansalaisyhteiskunnasta, sen tulisi luoda perustat tulevaisuuden sosiaaliselle Euroopalle, eli valmistella sosiaalinen agenda ajanjaksolle 2024–2029.

Kuitenkin kansalaisten elämässä näkyvä edistys on usein kaukana. Esimerkkejä löytyy vain katsomalla lehdistöä.

Guardianissa Gordon Brown, entisen brittiläisen pääministerin, keskustelee "säästöjen lapsista", eli 2010 jälkeen syntyneistä lapsista, jotka "käsittävät 3,4 miljoonaa Britannian 4,3 miljoonasta köyhistä lapsesta," luku, joka on kasvanut noin 100 000:lla vuodessa viimeisen 10 vuoden aikana hyvinvointileikkausten vuoksi (esim. toistuvat leikkaukset lapsilisissä, jotka ovat nyt 20 % vähemmän, sekä monia muita Brownin mainitsemia toimenpiteitä). "Viimeiset 14 vuotta ovat nähneet vieläkin dramaattisempia tapahtumia – Brexit, Covid-19 ja energiakriisi, joka on syntynyt Venäjän-Ukrainan-sodasta, vain muutamia mainitakseni – mutta, vaikka nämä yksittäiset tapahtumat ovat olleet vahingollisia ihmisten elämälle, jatkuvuus on ollut säästötoimet,” Brown selittää.

Ranska käy parhaillaan keskustelua työttömyysturvan uudistuksesta (joka menee läpi vaaleista huolimatta), jota kuukausittainen Alternatives Economiques -lehti – muiden joukossa – kutsuu "massacreksi": "Ei koskaan, 66 vuoden työttömyysturvan historiassa, mikään uudistus ole kohdellut työttömiä niin huonosti, eikä hallitus ole koskaan heiluttanut keppiä niin päättäväisesti," kirjoittaa Sandrine Foulon, joka myös muistuttaa jo merkittävistä leikkauksista vuosina 2019–2021 ja 2023.

Suomessa toinen esimerkki analysoi sosiologi ja Teollisuusliiton jäsen Michał Kulka-Kowalczyk Krytyka Polityczna-lehdessä: "Suomen hallituksen uudet hyvinvointileikkaukset johtavat noin 68 000 ihmisen putoamiseen köyhyysrajan alapuolelle, mukaan lukien 16 700 lasta. Nämä luvut perustuvat Soste-organisaation, noin 200 sosiaali- ja terveysjärjestön kattojärjestön, raporttiin. Suomen sosiaali- ja terveysministeriön toimittaman raportin mukaan todellinen luku on 94 000 ihmistä.

Äänestämättömyys ja epätasa-arvo

Äskettäisten vaalien tulokset ovat huolestuttavia, ei vain äärioikeiston tilan vuoksi, vaan myös siksi, että jatkamme väheksymistä: koko EU:ssa äänioikeutetuista 50,8 % äänesti, huippuja osallistumisessa on Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa. Lähes puolet äänioikeutetuista, lähes puolet Euroopan kansalaisista, päätti olla osallistumatta – tai ei voinut, tai ei tiennyt miten, tai yksinkertaisesti ei tiennyt vaaleista. Alhaisimman osallistumisasteen maat olivat esimerkiksi Kroatia ja Bulgaria, jotka ovat EU:n köyhimpiä.

“Sosiaalinen ja alueellinen epätasa-arvo vaikuttavat merkittävästi poliittiseen osallistumiseen. Aiemmat tutkimukset ovat jo dokumentoineet, että äänestämättä jättäminen on yleisempää maissa, joissa keskipalkat ovat matalampia, ja sisäisesti epätasa-arvoisempien alueiden ja matalapalkkaisten taustojen ihmisten keskuudessa,” selittää Clara Martinez-Toledano, rahoitustaloustieteen apulaisprofessori ja varajohtaja Wealth Distribution -tutkimusdatabaasissa World Inequality Database. “Äärioikeisto kerää huomattavasti suuremman osan äänistä useimmissa EU-maissa. Heidän painotuksensa sosiaalis-kulttuurisiin kysymyksiin, erityisesti maahanmuuttoon, on tullut erittäin tehokkaaksi houkuttelemaan äänestäjiä, jotka aiemmin äänestivät vasemmistopuolueita, mutta kokevat jääneensä heidän ulkopuolelleen.” 

Totuus on (myös) se, että 5 % väestöstä Euroopassa omistaa 43,1 % koko varallisuudesta, kun taas köyhimmällä 50 %:lla on vain 8 %; ja viimeisen 30 vuoden aikana useimmissa EU-maissa on lakkautettu varallisuusvero.