Euroopan vaalien jälkeen: Onko "Meloni-malli" Euroopan muuttoliikepolitiikan tulevaisuus?

Vaalit ovat ohi ja jättänyt jälkeensä tunnottomuuden tunteen. Vaikka pelätty "ruskea aalto" ei ehkä olekaan tapahtunut, nämä viimeisimmät vaalit näyttävät silti kantavan merkkejä uudesta aikakaudesta. Yksi kysymys jää erityisesti vaille vastausta: mitä tulevaisuus tuo tullessaan ihmisille, jotka elävät maanpaossa Euroopassa, vaalien jälkeen, joissa turvallisuus ja maahanmuutto olivat läsnä kaikkialla? Seurataanko suuria puheita suurilla teoilla?

Uusi eurooppalainen todellisuus

Vaikka poliittisia analyysejä on yhtä paljon kuin poliittisia tutkijoitakin, konsensus on, että maahanmuuton hallinnan kysymyksellä oli merkittävä vaikutus äänestystulokseen ja Euroopan parlamentin siirtymiseen oikealle – ennuste, jonka dokumentoimme tänä vuonna.

Spanialaisen päiv magazine El Salto Àngel Ferrero piirtää synkän kuvan: "Euroopan unioni esitteli pahimman kasvonsa maailmalle näiden vaalien aikana: manner, joka on demografisen talven kynnyksellä, älyllisessä suossa, jonka rannoilla elää turhautumisen ja katkeruuden vallassa oleva väestö, jota äärioikeisto on pystynyt kanavoimaan ja hyödyntämään kuin ei kukaan muu".

Ulkoistaminen ja italialainen malli 

Miten äärioikeisto voi käyttää hyväkseen saamaansa vaikutusvaltaa eurovaaleista? Yksi ajatuskulku on rajojen ulkoistaminen, prosessi, joka oli jo hyvin käynnissä edellisellä kaudella. 

"EU toivoi, että sen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus, joka hyväksyttiin toukokuussa, voisi nujertaa oikeistopuolueiden kampanjat, jotka ajavat vastamigranttista lippua, mutta nyt juuri valittu oikeistoparlamentin jäsenet saattavat vaatia tiukempia rajoituksia," kirjoittaa Joanna Gill kertoen Contextissä.

"Oikeistopuolueet todennäköisesti tukevat uusia sopimuksia turvapaikkahakemusten käsittelemiseksi ei-EU-maissa ja edistävät edelleen EU:n ulkorajojen vahvistamista," huomauttaa Gill, "jota ihmisoikeusaktivistit sanovat lisäävän väkivaltaisten palautusten riskiä."

Uusi Euroopan parlamentti saattaa siis tarttua maahanmuuttosopimusten myötä syntyneeseen momentumiin, jotka on allekirjoitettu Egyptin, Tunisian, Mauritanian ja Libanonin kanssa, ja etsiä uusia liittolaisia EU:n ulkopuolelta. Tämä varmasti miellyttäisi Giorgia Melonia, Italian pääministeriä (Fratelli d'Italia, oikeisto), jonka ulkoistussopimus Albanian kanssa on määrä tulla voimaan elokuun lopussa 2024, ja jolla on jo tavoitteita, että Euroopan unioni seuraa hänen esimerkkiään.

"Tämä sopimus voisi monistua monissa maissa ja tulla osaksi rakenteellista ratkaisua Euroopan unionille," iloitsi Meloni ennen äänestystä, lainaten Alessia Perettin sanoja Euractivistä. "Tämä sopimus on muodostumassa malliksi. Muutama viikko sitten noin 15 EU:n 27 maasta, enemmistö EU:sta, allekirjoitti vetoomuksen komissiolle pyytäen, että he noudattaisivat italialaista mallia. Myös Saksa, sisäministerinsä (Nancy Faeser) kautta, on ilmaissut kiinnostuksensa tähän sopimukseen," lisäsi italialainen pääministeri.

Federica Matteoni on samaa mieltä tämän näkemyksen kanssa: "Vaikka tavoite ei ole vielä saavutettu, Melonin ulkoistamismalli turvapaikkaprosessien tarkastelusta ja käsittelystä ei-EU-maihin ei enää vaikuta olevan tabu Euroopassa." Matteoni uskoo, että Giorgia Meloni saattaa nähdä yhteensopivuutta Ursula von der Leyenin kanssa – joka tällä hetkellä on suosikki seuraavaksi Euroopan komission puheenjohtajaksi – maahanmuuton hallinnan kysymyksessä. Kaikki on kuitenkin vielä päätettävissä.

"Emme vielä tiedä, onnistuuko Melonin suunnitelma. Sekä Italiassa että Albaniassa ihmisoikeusjärjestöt kritisoivat hanketta," huomauttaa Matteoni. "Myös oppositio parlamentissa on arvostellut suunnitelmia, kutsuen niitä populistisiksi toimenpiteiksi ja varoittaen niiden kustannuksista, jotka tällä hetkellä ovat noin 800 miljoonaa euroa, mutta joiden odotetaan nousevan. Oppositiopoliitikot puhuivat myös riskistä luoda 'italialainen Guantánamo'." Matteoni viittaa myös hankkeen oikeudellisiin puutteisiin, sillä Euroopan sääntelykehys velvoittaa Euroopan turvapaikkamenettelyt tapahtumaan EU:n alueella.

Mitä maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksesta?

Euroopan rajojen ulkoistaminen, esimerkkinä Italia Albaniassa tai Yhdistynyt kuningaskunta Ruandassa, voisi osoittautua Euroopan unionin kannalta kaikkein toteuttamiskelpoisimmaksi poluksi. Maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen – lainsäädäntöpakettiin, joka on sovittu vuosien keskustelujen jälkeen ja tulee voimaan vuonna 2026 – vaikuttaa tällä hetkellä mahdottomalta. Dalia Frantz, Euroopan asioiden johtaja järjestöstä La Cimade, tarjoaa arvokkaan yhteenvedon haastattelussa, jonka julkaisi Voxeurop. Frantz muistuttaa oikeutetusti, että eurooppalainen taso ei ole ainoa, jossa tämä kysymys on esillä. "On selvää, että myös kansallisella tasolla oikeistolla on mahdollisuus toimia."

Itse asiassa, vaikka Euroopan parlamentti saattaa tulevaisuudessa harkita lisää ulkoistussopimuksia, jotkut jäsenvaltiot ovat jo ottaneet asian omiin käsiinsä. Puolassa on uudelleen asennettu ei-alueen buffer-alue rajalleen Valko-Venäjän kanssa, ja sitä on laajalti kritisoitu avoimessa kirjeessä sisä- ja hallintoministeri Maciej Duszczykille, jonka julkaisi Krytyka Polityczna. Samaan aikaan Suomi valmistautuu – kansainvälisen yleisön näkymättömissä – sulkemaan rajansa Venäjän kanssa, lisääntyneen "instrumentalisoidun maahanmuuton" kontekstissa, kuten Ana P. Santos kertoo InfoMigrants.

Kuten Ciarán Lawless keskusteli viime viikkoina julkaistussa lehdistökatsauksessa Voxeuropissa, uusi poliittinen keskus on muotoutumassa, ja se on edustettuna vasemmistolaisilla henkilöillä, jotka kannattavat tiukempaa maahanmuuton valvontaa.

Jos oikeisto, vasemmisto ja keskusta löytävät yhteisen sävelen, se on nouseva konsensus – joka ei ole katoamassa – siitä, että maahanmuuttoa on torjuttava, samalla kun ihmisoikeudet ja resursseja, jotka on varattu rajojen tiukentamiseen, vaikuttavat yhä vähemmän relevantilta kuin koskaan.