Tulevaisuuden juoksutarhat ekologisille teurastettaville sioille hyödyttävät sekä sikoja että ympäristöä

Af: Linda Rosager Duve, kommunikationsmedarbejder, Innovationscenter for Økologisk Landbrug

Ekologisilla kasvattavilla siipikarjoilla on pääsy ulkoilutarhaan ympäri vuoden, ja siinä on suuri potentiaali parantaa sitä.

Ulkoilutarha koostuu tyypillisesti betonialueesta, jossa vähintään puolet alueesta on kiinteää lattiaa ja loput raotettua. Ulkoilutarha on yleensä osittain katettu, ja sikojen on siten mahdollista mennä ulos ja saada raitista ilmaa, päivänvaloa ja pysyä kuivina samanaikaisesti.

Ulkoilutarha toimii sekä oleskelu-, lepo- että aktiivisuusalueena, mutta sikojen ei välttämättä käytä kaikkia osia alueesta, kuten on tarkoitus. Tämä voi tarkoittaa, että ne lepäävät, sotkevat ja kakkaavat samoilla paikoilla, mikä voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin ja lisätä ammoniakkipäästöjen riskiä.

Futureen ulkoilutarhan tulisi entistä enemmän suunnitella siten, että siat luonnollisesti valitsevat eri alueita lepoon, aktiivisuuteen ja kakkaamiseen. Tämä voi vahvistaa eläinten hyvinvointia ja vähentää ympäristön kuormitusta. Mutta miten optimoimme ulkoalueen niin, että se paremmin vastaa sikojen tarpeita, ja miten motivoimme sikoja käyttämään aluetta oikein?

Tämä kysymys oli keskiössä workshopissa, joka äskettäin järjestettiin Ekologisen Maatalouden Innovaatiokeskuksen toimesta PENMAP-hankkeessa, jossa tutkijat, ekologiset siipikarjan tuottajat ja neuvonantajat yhdessä kehittävät tulevaisuuden ulkoilutarhaa.

Workshopin osallistujat esittivät lukuisia ideoita siitä, miten ulkoilutarha voidaan suunnitella siten, että se tukee sikojen luonnollista käyttäytymistä, ottaa huomioon ympäristön ja on samalla tuottajien hallittavissa.

Ulkoalueen tulisi houkutella sikoja ulos

Ekologisilla kasvattavilla sioilla on kuten sanottu pääsy ulkoilutarhaan, mutta kuinka se on suunniteltu, vaikuttaa suuresti siihen, miten siat sitä käyttävät.

Yksi workshopin pääkohdista oli, että ulkoilutarhan tulisi tehdä intuitiiviseksi sikojen kannalta ja missä niiden tulisi levätä, olla aktiivisia ja kakata. Onnistumalla erottamaan eri käyttäytymismallit, voidaan parantaa eläinten hyvinvointia ja helpottaa ammoniakkipäästöjen rajoittamista ulkoilutarhassa. Samalla on tärkeää, ettei ratkaisut siirrä kakkaamista sisälle.

Sikojen tarpeet muuttuvat vuodenaikojen mukaan

Keskustelu workshopissa johti siihen, että varjot, ilmanvaihto, kastelu ja muut viilennysmahdollisuudet ovat keskeisiä kesäisin, kun taas suoja ja kuiva makuualue ovat tärkeitä sikojen termoreguloinnille talvella. Siksi ehdotettiin mm. lisää katoksia ja hyvin peitettyä makuualuetta.

Makuualueen tulisi tarjota:

·       varjoisa ja pehmeä makuu kesällä

·       suojaa ja eristävää alustaa talvella

Varjot olivat myös paljon keskusteluissa. Useat tuottajat ovat havainneet auringonpolttamia siipikarjalla, ja erityisesti vaaleat siat voivat olla alttiita. Siksi ehdotettiin sekä lisää varjoa että suolavesialtaita mahdollisiksi ratkaisuiksi, jos ne voidaan sovittaa ilman uusien ympäristöhaasteiden luomista. Talvella suolavesialtaat eivät ole välttämättömiä, ja siksi on tärkeää, että suolavesialtaan alue voidaan muuttaa esimerkiksi aktiivisuusalueeksi talvella, jotta sillä on edelleen arvoa sioille.

Suolavesialtaat voidaan esimerkiksi rakentaa asettamalla reunus ja matto suihkuputkien alle, ja lisäämällä maata kerran tai useamman kerran päivässä. Maa muuttaa vedenpinnan mudan altaaksi, joka viilentää sioja, tarjoaa auringonsuojaa ja antaa sioille mahdollisuuden kaivautua maahan. Se, että kaivautuu maahan, on monien kokemusten mukaan erittäin motivoivaa sioille.

Talvella matto voidaan poistaa ja alueelle voidaan lisätä esimerkiksi haketta tai muuta kaivuuainesta. Näin alueesta tulee vain kaivuualue talvella, ja kesällä se toimii sekä suolavesialtaana että kaivuualueena.

Hyvä lepoalue saa siat ulos

Houkutteleva lepoalue on tärkeä edellytys sille, että siat valitsevat oleskelun ulkona. Siksi workshopissa korostui, että pehmeä ja kuiva makuualue varjossa voi tehdä ulkoilutarhasta houkuttelevamman ympäri vuoden. Samalla lepoalueen tulisi olla selvästi erotettu alueista, joissa siat sotkevat ja kakkaavat. Jos peitetty alue on liian suuri, on riski, että siat alkavat kakata osaan siitä. Toisaalta suurempi lepoalue voi vähentää aggressiota sikojen välillä, joten tasapainon löytäminen eri tarpeiden välillä on tärkeää.

Useat ehdottivat, että lepoalueen kokoa voitaisiin säätää sikojen koon mukaan tuotantovaiheessa. Ehdotettiin myös ratkaisuita, joissa on sisään- ja uloskäynnit molemmissa päissä makuualueesta, jotta siat eivät jää loukkuun taakse ja valitse kakata siellä. Samoin korostettiin, että materiaalin tulisi olla yhtenäistä eikä houkutella sotkemaan. Esimerkiksi kesällä hiekka ja talvella olki olivat esimerkkejä materiaaleista. Useat osallistujat myös mainitsivat, että siat mieluiten makaavat seinää vasten, missä ne kokevat olevansa suojassa.

Toinen idea oli lepoalue, joka sijaitsee korotetun tasanteen alla. Tasanne tarjoaa varjoa lepoalueella ja siihen voidaan esimerkiksi asentaa harja ihonhoitoa varten alueen päälle. Samoin tasanne lisää ympäristön vaihtelua sioille. Tasanne voidaan asettaa pyörille ja kiinnittää lattiaan ankkureilla. Tasanteen sijainti voi siis lisätä vaihtelua, ja sen siirtomahdollisuus helpottaa alueen puhdistusta.

Raikas kaivuuaines pitää mielenkiinnon yllä

Kaivautumiskäyttäytyminen on tärkeä osa sikojen luonnollista käyttäytymistä, mutta workshopin osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että siat menettävät kiinnostuksensa nopeasti, jos materiaali on sama päivästä toiseen.

Sen vuoksi ehdotettiin ratkaisuja, joissa kaivuuainesta kuten olkea, oksia, kompostia, tuoretta ruohoa, maata tai haketta vaihdetaan tai täydennetään jatkuvasti. Useat myös uskoivat, että siat motivoituvat tekemään vähän töitä saadakseen palkkion – esimerkiksi etsimällä ruokaa tai aktivoimalla yksinkertaisia tehtäviä. Samoin pidempi aktiivisuus voi vähentää aggressiota sikojen välillä.

Esimerkiksi siat voidaan aktivoida pallolla, joka on ripustettu niin, ettei se pääse sotkeutumaan. Pallo voi sisältää porkkanoita tai muuta palkintoa, ja siat joutuvat työskentelemään saadakseen palkkion. Sisältöä voidaan vaihdella, jotta säilyy uutuuden tunne, ja pallo voi olla käytettävissä vain osan aikaa.

Pienet yksityiskohdat voivat vaikuttaa kakkauskäyttäytymiseen

Workshop paljasti myös, kuinka monimutkaista sikojen käyttäytyminen on. Sian kakkaaminen vältetään yleensä lähellä toimivia resursseja. Esimerkiksi siat eivät yleensä kakkaa siellä, missä ne syövät. Tämä tarkoittaa, että resurssien, kuten heinän, sijoittelu voidaan käyttää aktiivisesti ulkoilutarhan suunnittelussa. Mutta tämä edellyttää, että resurssit ovat sioille hyödyllisiä. Niiden tulee olla houkuttelevia, ja siksi on tärkeää, että esimerkiksi heinää annetaan usein pieninä määrinä, jotta siat eivät menetä kiinnostustaan.

Osallistujat myös totesivat, että siat usein kakkaavat heti noustuaan lepoajasta, ja usein ne valitsevat lyhyen matkan lepoalueelta kakkaamiseen. Jotkut uskoivat myös, että siat tekevät usein pienen poikkeaman kakatessaan matkalla paikasta toiseen, joten on tärkeää miettiä sekä siirto- että kakkausreittejä ulkoilutarhan suunnittelussa.

Seuraavat askeleet ovat käytännön testaukset

Workshop merkitsee alkua PENMAP-kehitystyölle, ja monet ideat on nyt tarkoitus muuttaa konkreettisiksi ratkaisuksi, joita testataan ensin pilotissa erään tuottajan luona. Pilotin aikana on mahdollisuus säätää ja optimoida eri vyöhykkeitä, jotka suunnitellaan ulkoilutarhaan. Tämän jälkeen tehdään tieteellinen tutkimus, jolla dokumentoidaan useampien toiminnallisten vyöhykkeiden vaikutus sikojen hyvinvointiin ja ulkoilutarhan käyttöön. Projekti jatkuu vuoteen 2029 alkuun, ja tavoitteena on kuten sanottu kehittää tulevaisuuden ulkoilutarhoja, joissa korkea eläinten hyvinvointi ja ympäristön huomioiminen kulkevat käsi kädessä – hyödyttäen sekä sikoja, tuottajia että ympäristöä.