Voiko syödä sabatilla keitettyjä munia? Koko totuus Talmudista

„Varkaus ja väärennetty todistus ovat tänään pääasiallisia työkaluja kolmimiljoonaisen väestön hallitsemiseksi, joka ei ole kasvatettu kristillisten evankeliumin periaatteiden mukaan, vaan synkkiin Talmudin pimeyksiin, joka sallii varastamisen ja valheiden kertomisen, jos on tekemisissä vieraiden kanssa” – näillä sanoilla pappi Stanisław Trzeciak, julkaistun Niepokalanowin „Mały dziennik” -lehden julkaisija, yhteenvetonsa juutalaisyhteisöstä Puolassa ennen toisen maailmansodan alkua. Vuonna 1939 julkaistussa kirjassaan Talmud o gojach a kwestia żydowska w Polsce hän vakuutti, että epäpuhtaita eivät ole vain „gojien talot”, vaan myös gojit itse „saastuttavat juutalaista ja hänen asioitaan”. Trzeciak omisti teoksensa „Puolalaiselle nuorisolle oppaaksi ja tehtäväksi työskennellä ahkerasti Puolan hyväksi”.

Lähes 90 vuotta myöhemmin Trzeciakin narratiivi Talmudista osuu Puolassa hedelmälliseen maaperään. Itseään „juutalaisuuden asiantuntijaksi” kutsuva Grzegorz Braun väittää, että juutalaiset ovat oikeastaan „talmudismin” seuraajia, joka on „synkkä, villi, heimoihin perustuva oppi”. Moraalinen paniikki syttyy myös Bartłomiej Piejo, joka kuvailee hänen sisältöään ideologiaksi, joka on ristiriidassa „meidän” perinnön kanssa. Myös pro-palestiinalaiset Instagram-profiilit jakavat videon Dan Bilzerianin kanssa, jossa oikeistolainen vaikuttaja vakuuttaa, että juutalaisuudessa ei-juutalaiset „periaatteessa eivät ole ihmisiä”.

Olen tutkinut narratiiveja, jotka nykyään esiintyvät julkisessa keskustelussa. Hetken internetissä vietettyäni opin, että Talmudista löytyy melkein kaikki: alkaen reseptistä matzalle lapsen verellä, Jeesuksesta Nasaretilaisena, joka mässää paskamyrskyssä, ja päätyen Epsteinin saareen. Liian shokeeraavien teorioiden määrä sai minut pyörälle päässä. Avuksi tuli Puolan juutalaisten historian museo POLIN ja sen työntekijä Piotr Kowalik, joka on juutalaisuuden ja metodologian pääasiantuntija.

Mikä on koko Talmudin tarkoitus?

Jotta voisimme vastata kysymykseen, mikä oikeastaan on Talmud, meidän täytyy ensin palata askel taaksepäin ja pohtia, mikä juutalaisuus oikeastaan on.

Lyhyesti: juutalaisuus on ilmestynyt uskonto, jonka perustana on 613 käskyä, jotka Jumala antoi israelilaisille Siinain vuorella Punaisenmeren ylityksen jälkeen. Torassa olevat käskyt muodostavat juutalaisen uskonnollisen elämän perustan, mutta ne koskettavat myös monia muita elämänalueita: tapoja, keittiötä, päivittäisiä käytäntöjä. Tämä johtuu myös siitä, että juutalaisuus ei tunnusta jaottelua pyhän ja maallisen välillä. Useat säännöt, jotka koskevat niin triviaalilta vaikuttavia asioita kuin pukeutuminen tai ruoka, muistuttavat juutalaisia heidän suhteestaan Jumalaan ja heidän erityisestä roolistaan valittuna kansana.

Lisäksi Mooseksen viisi kirjaa, joita kutsutaan kirjoitetuksi Toraksi, on olemassa myös suullinen Tora (hepr. Tora she-be-’al pe). Traditio kertoo, että Mooses sai Siinain vuorella ei vain käskyt tauluissa ja ensimmäisessä Tora-käärössä, vaan myös ohjeet niiden tulkitsemiseen ja soveltamiseen käytännössä. Tietoa oli tarkoitus siirtää suullisesti sukupolvelta toiselle.

Tässä kohtaa törmäämme yhteen juutalaisuuden tunnetuimmista myyteistä. Monille ulkopuolisille tämä saattaa vaikuttaa uskonnolta, joka perustuu ennen kaikkea tarkkaan noudattamiseen selkeästi määriteltyjä sääntöjä. Todellisuudessa juutalainen laki on vuosisatojen ajan ollut intensiivisen keskustelun tila, jossa pohditaan Toran eri osien merkitystä ja niiden soveltamista käytännössä.

Samoin on syytä katsoa Talmudiin, joka on suullisen Toran kirjoitettu muoto. Antisemitistisissä kuvitelmissa sitä pidetään salaisena ohjeena maailman hallitsemiseksi. Todellisuudessa se on laaja kuvaus rabbiinien vuosisatojen keskustelusta: sisältää argumentteja ja vastaväitteitä, tulkintoja, tarinoita, aforismeja ja uskonnollisten auktoriteettien pohdintoja. Se ei ole siis luettelo yksiselitteisistä käskyistä, vaan tallenne kiistoista siitä, miten juutalaista lakia tulisi ymmärtää ja soveltaa käytännössä.

– On tärkeää korostaa, että juutalaisuuden näkökulmasta Talmud ei ole edes pyhä kirja – sanoo Piotr Kowalik. – Ainoastaan Tanakh, eli Vanhan testamentin peruskokoelma, on nimenomaan inspiroitu. Suullinen Tora, joka on saanut muotonsa Talmudin traktateissa, ei ole lakikokoelma, vaan pikemminkin prosessi, joka alkoi Siinain vuorella. Se on jatkuvaa pohdintaa, analysointia ja tulkintaa juutalaisesta laista muuttuvassa maailmassa.

Talmudissa on siis pohdintoja käytännössä kaikesta, mikä muistiin on jäänyt muinaisen oppineiden keskuudessa – fundamentalistisista uskonnollis-moraalisista kysymyksistä, lääketieteellisistä neuvoista, jopa täysin triviaaleihin tai yksinkertaisesti virheellisiin havaintoihin. Toisaalta siellä on korkealentoisia maksimia, kuten: „Joka pelastaa yhden hengen, kuin pelastaisi koko maailman” (Sanhedrin 37a) tai kuuluisa rabbi Hillelin sääntö: „Älä tee toisellesi sitä, mikä sinua itsestäsi inhottaa, siinä on koko Tora” (Sabbath 31a). Toisaalta taas siellä on kansanviisauksia, kuten uskomus, että juokseminen voi heikentää näköä (Sabbath 113b), varoitus siitä, että lämpimän leivän syöminen houkuttelee kirvoja (Pesachim 111a) tai varoitus vaarallisista seurauksista… veden juomisesta yöllä (Pesachim 112a). Tällaiset fragmentit eivät ole sitovia lakeja – ne ovat vain tallenne aikakauden mentaliteetista, tiedosta ja uskomuksista.

– Talmud on täynnä allegorioita, anekdootteja ja kansanperinteen motiiveja – selittää Kowalik. – Jotkut kohdat voivat vaikuttaa kuriosilta, naiivilta tai jopa lapsellisilta. Tämä johtuu siitä, että Talmud on aito tallenne ihmisen ajattelusta kaikkine virheineen, loogisina ansarirakennelmineen ja ajatusvirtoineen. Näitä laajoja, ei-normatiivisia Talmudin fragmentteja kutsumme agadaksi (hepr. tarina).

Entä jos Talmud ei ole vain yksi, vaan kaksi?

Meillä on Talmud Jerusalemin ja Talmud Babylonia. Ensimmäinen syntyi Israelin maassa, ja sen koodaus keskeytyi brutaalisti bysanttilaisten vainojen vuoksi. Osa juutalaisuuden seuraajista uskoo, että Jerusalemin Talmud valmistuu vasta messiaan, jonka he odottavat. Tärkeämpi traditiolle on kuitenkin Babylonian Talmud, joka on se, johon yleensä viitataan, kun puhutaan „Talmudista”. Tässä tekstissä lainatut kohdat ovat juuri Babylonian Talmudista.

Yhteenveto Talmudin koodauksesta eksistentiaalisen uhan vastauksena

Kowalik selittää, että Talmudin synty II–VI vuosisadalla jKr. oli vastaus kriisiin, johon juutalaisuus oli joutunut. Toisen temppelin tuhon jälkeen vuonna 70 juutalaiset menettivät keskuksen uskonnollisessa elämässään. Useat Toran kirjoitetut käskyt liittyivät temppelipalvelukseen: temppelin menetyksen myötä tarvittiin uuden merkityksen antamista joillekin uskonnollisille käskyille. Lisäksi suullinen Tora oli vaarassa, koska juutalaisia vainoivat Rooman voimat. Juutalaiset auktoriteetit päättelivät, että on aika koodata Tora she-be-’al pe, jotta se säilyisi unohdukselta.

– Parikymmentä vuotta temppelin tuhon jälkeen syntyi Bar Kokhba – kertoo Kowalik. – Roomalaiset olivat silloin päättäneet poistaa juutalaiset heidän maastaan, ja he julistivat sodan juutalaisuutta vastaan. Tuohon aikaan tapettiin monia rabbi-autoriteetteja. Juutalaisuus oli vaarassa hävitä. Rabinit ymmärsivät, että elävä, suullinen perinne, joka oli tähän asti siirtynyt opettajalta oppilaalle, täytyy kirjoittaa ylös, koska ei tiedetty, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Keskeinen osa tekstiä on niin sanottu Mishnah (hepr. uudelleen toistaminen, opetuksen uudelleen esittäminen). Mishnan koodaus Jehuda ha-Nasiin tapahtui järjestämällä tämä materiaali rabbi-tannaita Meir ja Akiwa vuosisadalla II. Mishna jaettiin kuuteen osaan, jotka vastaavat juutalaisen elämän kuutta tärkeintä aluetta. Siihen sisältyvät traktaatit maanviljelystä, juhlien vietosta, siviililaista, rikoslaista, uhrien tarjoamisesta ja rituaalipuhdistuksesta.

– Mishna oli erittäin tärkeä vaihe Talmudin koodauksessa – jatkaa Kowalik. – Se keskittyi kuitenkin ennen kaikkea Israelin maan asioihin. Ristiriidassa oli kuitenkin Rooman vainoissa juutalainen elämä siirtynyt diasporaan. Uusissa olosuhteissa tarvittiin taas tulkita ja kommentoida käskyjä uudelleen ja etsiä uusia ratkaisuja juutalaisille yhteisönä.

Bar Kokhban jälkeen juutalaisuuden keskus siirtyi Babyloniaan. Siellä syntyi toinen osa Talmudia, nimeltään Gemara (hepr. loppu). Gemara on tallenne rabbi-keskustelusta Mishnasta. Rabbin analysoivat sen sääntöjä, vertaavat niitä muihin perinteisiin, esittävät argumentteja puolesta ja vastaan, anekdootteja, raamatullisia tulkintoja ja käytännön kysymyksiä. Juutalainen laki ja Gemara muodostavat Talmudin ytimen. Sen sisältö ei kuitenkaan pääty niihin: Kowalik selittää, että Talmudin sivuilla on myös myöhempiä rabbi-tulkintoja, jopa 1800-luvun auktoriteetteja.

Kowalik näyttää minulle Talmudin sivua, jossa on fragmentti Bejca-traktaatista (hepr. muna). Keskellä on Mishnan fragmentti, ja alla Gemaran tekstiä. Reunoilla näkyvät rabbi-kommentit, mukaan lukien Rasin ja hänen seuraajiensa muistiinpanot.

– Minulla on tässä kappale klassisesta mallista, jonka on julkaissut Wdowa ja Romm -kustantamo 1800-luvun lopulla Vilnassa – sanoo Kowalik, näyttäen minulle kirjaa. – Itse teksti on sipulirakenteinen: näemme, kuinka perinne kasvaa kerroksittain. Nykyään kukaan ei lisää uusia sisältöjä Talmudin sivuille eikä muokkaa sen graafista rakennetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että juutalaisen perinteen talmudisaatio olisi päättynyt. Täysversioissa Talmudin jälkeen ilmestyy uusia kommentteja nykyisiltä uskonnollisilta auktoriteeteilta, ja osa julkaistaan erillisinä kirjoina.

Talmud on suosittu antisemitistien keskuudessa – antiikin Roomasta aina Grzegorz Brauniin

Kriisin, joka liittyi Jerusalemin temppelin tuhoon ja juutalaisten massiivisiin vainoihin Rooman toimesta, päälle tuli vielä yksi tekijä: kristinuskon synty. Juutalaisesta Judeasta lähtöisin oleva uskonnollinen liike levisi nopeasti muuhun muinaiseen maailmaan. Rooman valtakunnassa kristinusko julistettiin valtionuskonnoksi vuoden 380 teoloksella.

Uskonnosta, joka on lähtöisin juutalaisuudesta, tuli heti hyökkäysjuutalaisuutta. Esimerkiksi evankeliumissa Johanneksen mukaan juutalaiset syyllistivät kollektiivisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Ensimmäisessä Tesalonikalaiskirjeessä Paavali varoitti uskovaisiaan juutalaisilta, väittäen että „he tappoivat Herran Jeesuksen ja omat profeettansa”.

Kristinuskon vahvistuminen antiikin maailmassa liittyi väkivallan lisääntymiseen juutalaisia kohtaan. Vuonna 414 Aleksandriassa väkijoukko hyökkäsi paikallisia juutalaisia vastaan, tuhoten heidän omaisuuttaan ja pyhäkköjään, mikä sai monet heistä lähtemään kaupungista. Samankaltaisia tapahtumia tapahtui 400-luvulla Syyriassa, Mesopotamiassa ja Menorassa: kristityt ottivat juutalaisten rukoushuoneita haltuunsa ja muuttivat ne kirkoiksi, ja juutalaisia pakotettiin kääntymään kristityksi kuolemantuomion uhalla.

Antiikin juutalaisuuden näkökulmasta kristityt tekivät jotain, mitä nykyisin kutsuttaisiin kulttuuriseksi omimiseksi: he ottivat juutalaisen henkisen perinteen ja antoivat sille täysin uuden sisällön. Juutalaisille he antoivat roolin harhauttajina, syyttäen heitä todellisen ilmestyskohtauksen vääristelystä. Ei ole siis ihme, että Talmudin polemiikkaa kristinuskoa vastaan esiintyy ajoittain sarkastisina tai jopa provosoivina sävyinä.

– Talmud sisältää sanoja terävästä kritiikistä Jeesusta kohtaan – sanoo Kowalik. – Se kuvaa häntä Egyptissä koulutetuksi velhoksi tai roomalaisen sotilaan ja Miriam-äidin laittomaksi lapseksi. Nämä kriittiset kohdat vaativat kuitenkin kontekstin: ne ovat tallenne kiivaan poleemisen kiistan, joka käytiin juutalaisuuden ja varhaisen kirkon välillä ensimmäisten vuosisatojen aikana.

Tämän vuoksi Talmudin kriittiset merkinnät Jeesusta kohtaan ovat ajan myötä saaneet osakseen kiinnostusta kristillisessä anti-juutalaisuudessa. Vuonna 1272 Pariisissa poltettiin julkisesti 24 vaunullista Talmudin käsikirjoituksia. Samankaltaisia tapahtumia oli Roomassa vuonna 1553. Tämän niin sanotun keskustelun jälkeen Jakobin Frankin kannattajien kanssa vuonna 1757 piispa Mikołaj Dembowski määräsi Talmudin kappaleiden takavarikoimisen ja julkisen polton Kamieńec Podolskin torilla. Tuolloin tuhottiin yli tuhat kirjaa.

– Anti-talmudismi-liike kirkossa alkoi XIII vuosisadalla konversio Nicholas Doninin toimesta, joka oli juutalaisesta yhteisöstä erotettu – kertoo Kowalik. – Hän vastatoimena lähetti paaville Gregorius IX:lle kirjeen, jossa esitti 35 syytettä, joissa syytti Talmudia herjauksista, Raamatun vääristelystä ja väärennetystä moraalista. Donin teki selkeän diagnoosin: Talmud on pääasiallinen este juutalaisten kääntymiselle kristinuskoon. Sen tuhoaminen avaisi tien heidän kristillistämiselleen, mikä johti ensimmäiseen julkiseen väittelyyn Ranskassa ja kirjakappaleiden takavarikointiin.

Vaikka aikaa kuluu ja uskonnon rooli lännessä heikkenee, Talmud pysyy antisemitistien silmissä pahana – Grzegorz Braunin

Talmudin vastainen narratiivi on edelleen voimissaan, ja antisemitistit vääristävät sen merkitystä ja korostavat kiistanalaisia, kontekstista irrotettuja fragmentteja. Kristillinen anti-talmudinen narratiivi mukautuu jatkuvasti muuttuvaan poliittiseen tilanteeseen.

Vuonna 1933 NSDAP kielsi kokonaan Saksassa Talmudin painamisen ja omistamisen, ja poltti sen kappaleita muun muassa Bebelplatzilla Berliinissä. Natsien politiikan taustalla oli usko, että Talmud on ilmaus alemmasta, biologisesti määräytyneestä juutalaisuudesta. Nykyään syytökset „demonisesta” Talmudin viestistä palautuvat Grzegorz Braunin tai Dan Bilzerianin kaltaisten henkilöiden puheisiin. Tällainen narratiivi jättää huomiotta paitsi historian kontekstin, myös teoksen moniäänisyyden ja joskus jopa sisäisen ristiriidan.

Todellisuudessa juutalaisten suhde Talmudiin on monimutkainen. Vaikka Talmud varoittaa vierailemassa kristittyjen temppeleissä, Puolan ylipappi Michael Schudrich kävi Krakovan Marian kirkossa hautajaisissa presidentti Kaczyńskin muistoksi, tietoisesti asettaen kunnioituksen edesmenneeseen johtajaan perinteisen tiukan noudattamisen edelle, mikä herätti kritiikkiä konservatiivisempien uskonnollisten auktoriteettien keskuudessa.

Nykyään kaikki juutalaisuuden pääsuuntaukset – ortodoksinen, konservatiivinen ja reformistinen – pitävät Talmudia tärkeänä uskonnollisen lain lähteenä. Sen avoin, vuosisatojen keskusteluun perustuva luonne kuitenkin johtaa siihen, että eri juutalaisryhmät ovat muodostaneet erilaisia näkemyksiä nykykysymyksiin, kuten naisten rooliin, homoseksuaalisten suhteiden hyväksymiseen tai sähkölaitteiden käyttöön. Mutta kaikki nykyiset juutalaiset pohjaavat uskonnolliset näkemyksensä samoihin lähteisiin.

On aika oppia totuus

Parafraasiten Mari Janionia: antisemitistien levittämät väitteet kertovat hyvin vähän juutalaisista itsestään. Ne kuitenkin paljastavat hyvin ihmisten mielenlaadun, jotka levittävät antisemitistisiä herjauksia. Sama pätee myös Talmudiin, joka on yksinkertaisesti tallenne juutalaisesta mentaliteetista varhaiskeskiajalta. Vain antisemitistien mielissä irrotetut fragmentit kontekstistaan muuttuvat todisteiksi salaliittoteorioiden todenperäisyydestä maailmansodan historiasta.

Talmud on vaikuttavan kokoinen teos: yksittäinen painos koostuu yleensä kymmenistä kirjoista. Se on kirjoitettu muinaisilla aramean ja heprean kielillä, joita nykyään harva hallitsee. Siksi ehkä syntyykin käsitys, että Talmud on synkkä juutalaisten salaisuuksien kokoelma, joka on tarkoitettu vain harvoille vihkiytyneille. Todellisuudessa se on päinvastainen: Talmud on käännetty kymmeniin kieliin, ja sen sanomaa voi oppia kuka tahansa, joka haluaa käyttää siihen aikaa ja vaivaa – vaikka hankkimalla Pardesin-kustantamon version. Internetistä löytyy myös helposti videoita ja äänitteitä, jotka käsittelevät Talmudia luotettavasti.

Voidaan siis sanoa, että antisemitistisessa kuvitelmassa Talmudista piilee ovela totuuden siemen. Nimittäin tässä teoksessa juutalaiset paljastavat maailmalle asian, joka on pohjimmiltaan banaali: he ovat ihmisiä aivan kuten kaikki muutkin. He voivat tehdä hyvää ja pahaa, ja suurin osa heidän valinnoistaan – kuten muidenkin ihmisten – sijoittuu näiden kahden ääripään väliin. Ja kuten muutkin ihmiset, hekin keskittyvät paljon enemmän arkipäivän asioihin kuin syvällisiin filosofisiin kysymyksiin.

Lopuksi: suuri osa juutalaisista on maallikkoja, myös avoimesti ateisteja. Tämä väite on erityisen totta puolalaisessa kontekstissa. Miljoonille juutalaisperäisille ihmisille Talmudin sisältö on yhtä vierasta kuin keskivertopohjanmaalaiselle. Näkemys, että juutalaiset ohjautuisivat kollektiivisesti „talmudistisiin sääntöihin”, on järjetön ja kertoo vain siitä, että puhujalla on tietämättömyyttä.

The post Voiko syödä sabatissa keitettyjä munia? Koko totuus Talmudista ensimmäisenä ilmestyi sivustolla Krytyka Polityczna.