Huolestuneet nuoret lähettävät avoimen kirjeen ministerille: Emme halua ryhtyä ammattiin ja tahrata itseämme

Sukupolvenvaihdos maataloudessa on muodostunut niin suureksi ongelmaksi, että siitä ei riitä pelkkä maininta ohimennen. Tämän katsoo FLUF, joka on Frie Bønder - Levende Landin nuorisosasto, ja siksi se on lähettänyt avoimen kirjeen ja kokouspyynnön luonnon ja eläinten hyvinvoinnin ministerille sekä asiaankuuluville maatalouspuolueiden edustajille kiinnittääkseen huomiota suomalaisen maatalouden sukupolvenvaihdoksen haasteisiin. "Toivomme, että tämän kirjeen avulla voimme osoittaa, että sekä tarvetta että nuorten maanviljelijöiden halua ja sitoutumista on tavata ja löytää ratkaisuja sukupolvenvaihdokseen. Mutta jos tämä ratkaisu aikoo kestää, maatalouden muutos ja sukupolvenvaihdos täytyy olla sekä vihreä että sosiaalisesti kestävä. Vihreä ja sosiaalisesti kestävä maatalous ansaitsee enemmän kuin pelkän ohimennen maininnan," sanoo Anders Led Behrend, Frie Bønder - Levende Landin varapuheenjohtaja ja FLUF:n aktiivinen jäsen. Ekologinen Nyt julkaisee tässä koko avoimen kirjeen. Hyvä Christian Rabjerg Madsen, Onnittelut nimitettäessäsi luonnon ja eläinten hyvinvoinnin ministeriksi, odotamme hyvää yhteistyötä tulevaisuudessa. Kirjoitamme FLUF:n - Frie Bønder - Levende Landin - puolesta, ja pyydämme tapaamista, jossa voimme keskustella sukupolvenvaihdoksen haasteista ja yhdessä pohtia keinoja tämän ratkaisemiseksi. FLUF on Frie Bønder - Levende Landin nuorisosasto ja edustaa nykyisiä ja tulevia nuoria maanviljelijöitä liikkeessä pienten luonnonläheisten maatilojen puolesta, jotka työskentelevät luonnon- ja ihmislähtöisen maatalouden puolesta, vahvojen yhteisöjen rakentamiseksi maaseudulla. Frie Bønder - Levende Land on osa kansainvälistä maanviljelijäliikettä La Via Campesinaa, joka edustaa maanviljelijöitä ympäri maailmaa ja on virallisesti tunnustettu maatalouden sidosryhmä esimerkiksi YK:n elintarvikevirastossa FAO:ssa ja Euroopan parlamentissa, minkä vuoksi olimme osa viime vuoden Euroopan komission järjestämiä Strategic Dialogues -keskusteluja. Näemme myönteisesti hallituksen ohjelmassa esitetyt suunnat, jotka lisäävät painotusta luonnon, eläinten hyvinvoinnin, ekologisuuden, teollisen maataloustuotannon säätelyssä ja erityisesti paikallisten pienten elintarviketuottajien tukemisessa, joita edustamme. Uskomme kuitenkin, että sukupolvenvaihdos-ongelma ansaitsee enemmän kuin pelkän ohimennen maininnan. Me nuoret olemme sekä nykyhetki että tulevaisuus maataloudessa, ja siksi kaikki toimet tulisi yhdistää aloitteisiin tämän ongelman ratkaisemiseksi ja suomalaisen maatalouden siirtämiseksi vihreään, mutta myös sosiaalisesti kestävään suuntaan. Suomen keski-ikä maataloudessa on 59 vuotta, ja ala kohtaa suuren haasteen saada uusia nuoria mukaan sekä periä jo olemassa olevia tiloja, joista kolmasosa kaikista kokopäiväisistä tiloista tulee sukupolvenvaihdoksen piiriin ennen vuotta 2030. Samalla rakennekehitys jatkuu, tilat vähenevät mutta suurenevat, ja Suomessa on nyt alle 5800 kokopäiväistä maatilaa – lähes puolittunut määrä viimeisen 20 vuoden aikana. Maatilan keskimääräinen hinta on noin 210 000 euroa hehtaarilta, ja keskimääräinen suomalainen maanviljelijä on velkaa noin 27 miljoonaa euroa, ja koko ala on velkaa 270 miljardia euroa. Emme halua tai voi olla osa tätä alaa; haluamme viljellä ruokaa ihmisille ja yhteisöille kunnioittaen luontoa ja ilmastoa, mutta ilman, että joudumme velkaantumaan ja olemme pankkien ja kiinteistövälittäjien ikeessä loppuelämämme ajan. Jo nyt jäsenistömme ja monet muut maanviljelijät tekevät juuri näin, mutta heitä on vähän, ja meitä tulisi olla paljon enemmän, jotta suomalainen maatalous saadaan siirrettyä kestävälle pohjalle. Siksi haluamme tavata ja keskustella siitä, miten voimme ratkaista tämän ongelman nyt ja tulevaisuudessa. Se vaatii aikaa ja on vaikeaa, mutta juuri siksi on tärkeää tehdä oikeat askeleet ja aloittaa. Olemme laatineet seitsemän kohdan suunnitelman, joka kartoittaa esteitä ja kuvaa toimenpiteitä, jotka kaikki voivat auttaa ratkaisemaan sukupolvenvaihdosongelman ja lisäämään nuorten määrää maataloudessa. Maanviljelysmaan saatavuus: Yksi suurimmista ongelmista nuorille maanviljelijöille on maan saatavuus ja hinta. Siksi markkinoita ja maan saatavuutta tulisi säädellä siten, että nuorilla maanviljelijöillä ja ekologisilla maatilayrityksillä on etuoikeus ostaa maata. Tässä voisimme ottaa oppia Ranskan SAFER-mallista ja mahdollistaa alueiden tai kuntien asettaa kriteerejä maan kaupassa, esimerkiksi myyntimahdollisuudet nuorille, ekologisen alan laajentaminen, pohjavesien suojelu, paikallinen yhteisöllisyys tai ilmastoharkinnat, osana myyntiprosessia. Ranskan SAFER-malli on onnistunut säätelemään maan myyntiä siten, että nuoret pääsevät käsiksi maahan ja maan keskihinta pysyy alhaisempana. Hektarstuen uudistaminen: Monet ongelmat korkeasta keskimääräisestä maan hinnasta ja rakennekehityksestä johtuvat hektarstuesta. Tämä tuki on luonut markkinat maan ostoon ja spekulaatioon, joissa vain harvat voivat olla mukana ja jotka eivät palvele yhteiskunnan etua. Siksi ehdotamme, että maataloustuki perustuu muuhun kuin kokonaistilojen kokoon, ja siihen asti, että malli on valmis, ehdotamme, että hektarstuki asteittain vähenee siten, että tuki pienenee, kun tilojen määrä kasvaa, ja tuki lopetetaan 200 hehtaarin jälkeen. Nämä toimet varmistavat, että yritys ja tuotanto ovat taloudellisesti kestävällä pohjalla ja että ei ole kannustimia spekuloida maalla – ei suurille teollisille maatiloille, ulkomaisille pääomasijoitusrahastoille tai rikkaille yksityishenkilöille. Maanviljelystuen uudelleenjako: Suomessa 63 % maataloustuesta käytetään hektarstuen muodossa, mikä on EU:n suurin osuus ja suosii suuria maatiloja. Samalla suuri osa varoista käytetään tukisektorissa 2 teknologian ja innovaatioiden rahoittamiseen, mikä suosii suuria teollisia maatiloja eikä ole relevanttia pienemmille tiloille. Tämä luo epätasapainoa, jossa tuki keskittyy ja kohdistuu teolliseen maatalouteen, mutta ei pienempiin tiloihin. Suomi ja Malta ovat ainoat EU-maat, jotka eivät ole ottaneet käyttöön pakollista CRISS-mekanismia, jonka tarkoituksena on varmistaa, että vähintään 10 % hektarstuesta on tarkoitettu pienimuotoisille tiloille. Ehdotamme, että suurempi osa maataloustuesta kohdistetaan nuorille ja pienimuotoisille; perustamistuki olisi pienempi, mutta jaettava useammalle; korkeampi hektarstuki ensimmäisiltä 15 hehtaarilta; tuki tuotantosektoreille kuten 'monipuolinen ruokatuotanto' ja 'metsätalous'. Samalla maataloustuen tulisi mennä maatalouteen, ja siksi yrityksellä tai maatilalla tulisi olla 'Aktiivinen maanviljelijä' -status saadakseen tukea, mikä olisi vielä yksi mekanismi varmistaa, että tuki kohdistuu alaan ja niitä tarvitseville eikä maankapitalisteille. Arvio arvonmenetyksestä ja tulotasosta: Euroopan tasolla olemme nähneet, että maanviljelijät ansaitsevat noin 60 % keskitulosta, kun taas alle 40-vuotiaat nuoret maanviljelijät ansaitsevat kaikista ammateista vähiten. Suomessa monet tuottajat kokevat, että heidän myymänsä hinta ei vastaa tuotantokustannuksia. Esimerkiksi Espanjassa vuonna 2008 laadittiin indeksi nimeltä Indice de precios origen-destino (lähtö- ja määränpään hintaindeksi), joka tutki eroa, mitä tuottajat saivat ja mitä kuluttajat maksoivat. Se osoitti yli 500 %:n eron ja että suurin osa arvosta katosi arvoketjun eri vaiheissa eikä mennyt tuottajalle tai kuluttajalle säästöinä. Tämän kaltaisen indeksin voisimme ottaa käyttöön Suomessa ja Euroopan elintarvikeketjujen observatorion ja Epäreilun kaupan direktiivin pohjalta tutkia mahdollisuuksia varmistaa, että mahdollisimman suuri osa arvosta jää tuottajalle tai menee kuluttajalle – ja että hinta kattaa vähintään tuotantokustannukset. Kukaan nuori ei halua ryhtyä alalle, josta ei voi elää. Tuki maaseudulle: Pienimuotoiset ja paikalliset nuorten johtamat maatilat luovat elämää maaseudulle ja antavat energiaa yhteisöille, mutta tämä vaatii myös investointeja maaseudulle. Jos haluamme saada lisää ihmisiä asumaan maaseudulla, meidän on varmistettava hyvä julkinen liikenne, paikalliset koulut, kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut, lääkäripalvelut jne. Paikalliset pienimuotoiset maatilat eivät ole vain ruokatuottajia, vaan voivat myös aktiivisesti osallistua yhteisön kulttuuritoimintaan ja toimia kasvatuksellisina ja kouluttavina tahoina yhteistyössä esimerkiksi paikallisten koulujen kanssa. Mieluummin ruokaturvallinen paikallinen yhteisö on elävä yhteisö. Parempi pääsy lainoihin ja asuntostrategia: Monet nuoret, jotka haluavat aloittaa maatalouden ja harjoittaa pientä tuotantoa, kokevat, että lainan ottaminen ja asunnon ja maan osto on mahdotonta. Pankit eivät ymmärrä tai tunnista yritystämme ja liiketoimintasuunnitelmaamme, vaikka Suomessa on lukuisia esimerkkejä taloudellisesti kestävistä ja menestyvistä pienimuotoisista maatiloista, mutta koska emme sovi perinteiseen maatalouskuvaan, on vaikeaa saada lainaa yrityksen perustamiseen tai kehittämiseen. Samoin maaseudulle muuttamista pidetään riskitekijänä, mikä vaikeuttaa lainansaantia, vaikka suurin osa maatiloista sijaitsee yllättäen juuri maaseudulla. Nuorten työryhmän perustaminen: Sukupolvenvaihdosongelman ratkaiseminen vie aikaa, ja eri toimenpiteet ovat poliittisesti päätettyjä ja valmisteltuja, mutta se on meidän todellisuutemme. Siksi on välttämätöntä, että nuoret kuullaan ja että he ovat edustettuina sekä kuulemistilaisuuksissa, että toimenpiteiden valmistelussa ja toteutuksessa. Tästä syystä tulisi perustaa Nuorten työryhmä, johon osallistuu edustajia nuorista maataloudessa, ja jossa varmistetaan monipuolinen edustus, jotta mahdollisimman moni ääni tulee kuulluksi. Maatalous kohtaa monia haasteita – osa niistä on itsensä aiheuttamia – mutta emme voi ratkaista näitä tai muuttaa maataloutta ilman, että keskitymme myös nuoriin, jotka muodostavat tulevaisuuden maatalouden. Uskomme, että luonnonläheinen maatalous, joka keskittyy ruokaturvaan, uudelleenjaon, yhteisön huolenpidon, ilmaston ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen, ei ole vain sukupolvenvaihdoksen ratkaisu, vaan myös maatalouden muutos. Siksi toivomme, että näihin toimenpiteisiin perustuen sinä ja me yhdessä pyrimme ratkaisemaan nuorten maanviljelijöiden haasteet ja työskentelemään vihreän ja sosiaalisesti kestävän maatalouden puolesta. Vähemmän kuin 20 vuotta sitten Suomessa keskimääräinen ikä maataloudessa oli 59 vuotta, ja ala kohtaa suuren haasteen saada uusia nuoria mukaan ja periä jo olemassa olevia tiloja, joista kolmasosa tulee sukupolvenvaihdoksen piiriin ennen vuotta 2030. Samalla rakennekehitys jatkuu, tilat vähenevät mutta suurenevat, ja Suomessa on nyt alle 5800 kokopäiväistä maatilaa – lähes puolittunut määrä viimeisen 20 vuoden aikana. Keskimääräinen maan hinta on noin 210 000 euroa hehtaarilta, ja keskimääräinen suomalainen maanviljelijä on velkaa noin 27 miljoonaa euroa, ja koko ala on velkaa 270 miljardia euroa. Se ei ole ala, johon nuoret haluavat tai voivat osallistua; haluamme viljellä ruokaa ihmisille ja yhteisöille kunnioittaen luontoa ja ilmastoa, mutta ilman velkaantumista ja ollen pankkien ja kiinteistövälittäjien ikeessä loppuelämämme ajan. Jo nyt jäsenistömme ja monet muut maanviljelijät tekevät juuri näin, mutta heitä on vähän, ja meitä tulisi olla paljon enemmän, jotta suomalainen maatalous saadaan siirrettyä kestävälle pohjalle. Siksi haluamme tavata ja keskustella siitä, miten voimme ratkaista tämän ongelman nyt ja tulevaisuudessa. Se vaatii aikaa ja on vaikeaa, mutta juuri siksi on tärkeää tehdä oikeat askeleet ja aloittaa. Olemme laatineet seitsemän kohdan suunnitelman, joka kartoittaa esteitä ja kuvaa toimenpiteitä, jotka kaikki voivat auttaa ratkaisemaan sukupolvenvaihdosongelman ja lisäämään nuorten määrää maataloudessa.