Olemme saavuttaneet yhden 30 tavoitteesta ruokajärjestelmässä – eikä edes kyse ole ruoasta.
Økologisk NuYhdestäkymmenestä kolmestakymmenestä ruokajärjestelmiimme liittyvästä tavoitteesta olemme saavuttaneet yhden: vähintään yksi matkapuhelinliittymä per asukas. Parempi viestintäkanava tekee järjestelmästä resilientimmän, ja koska maailmanlaajuisesti on 110 liittymää 100 ihmistä kohden, tavoite on itse asiassa ylittynyt. Se on myös siinä. Globaalisti mikään muu 29 tavoitteesta ei ole saavutettu, ja monien osalta näkymät vaikuttavat synkiltä. Tämä käy ilmi Nature Food -lehdessä julkaistusta uudesta tutkimuksesta. Tutkimuksen takana on Food Systems Countdown Initiative (FSCI), joka on kansainvälinen monitieteinen tutkimusyhteistyö, jota johtavat Johns Hopkins University, Cornell University, YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ja Global Alliance for Improved Nutrition. FSCI:n tehtävänä on seurata ja arvioida maailman ruokajärjestelmien kehitystä, ja tässä analyysissä tutkijat ovat arvioineet 197 maata monien parametrien perusteella – kuten torjunta-aineiden käyttö, kasvihuonekaasut, lasten työ, puhtaan veden saatavuus. Me etenemme liian hitaasti. Tila on, että muutos etenee liian hitaasti. Useimmat maat liikkuvat vain vähän, pysähtyvät tai etenevät jopa väärään suuntaan. Tämän hetkisen tahdin mukaan useimmat eivät saavuta tavoitteita vuoteen 2030 mennessä – ja monet eivät myöskään vuoteen 2050 mennessä. "Vastuullinen ruokajärjestelmien muutos vaatii nopeampaa edistystä – muuten toimet voivat olla enemmän näennäistä kuin todellista muutosta. Meillä ei ole enää varaa jatkaa nykyisellä tahdilla," sanoo Cornell Universityn Ashley School of Global Development and the Environmentin professori Mario Herrero tiedotteessa. Ilmastotoimet ovat yksi niistä alueista, joissa tilanne on huonoin. Tavoitteena on, että päästöt saadaan kokonaan poistettua. Verrattuna kunkin maan omaan keskiarvoon päästöistä vuosina 2000–2010, maailma on nykyään noin 120 prosenttia siitä, eli päästämme noin 20 prosenttia enemmän kuin silloin. Tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä tarvitaan vuosittaisia vähennyksiä yli 70 prosenttia kaikilla maanosilla. Mikään maa ei nykyisellä tahdilla ole matkalla siihen. Torjunta-aineiden käyttö on toinen parametri, jossa kehitys etenee väärään suuntaan: Maailman maatalous käyttää keskimäärin 4,6 kg torjunta-aineita hehtaarilta. Vähiten torjunta-aineita käyttävien, eli parhaiden joukossa olevien, maiden taso on 0,2 kg. Miten he tekivät sen? Tutkiakseen, miten ruokajärjestelmien tilanne etenee – koko maailmassa, eri maanosissa ja yksittäisissä maissa – tutkijat ovat laatineet 44 indikaattoria. Näistä 30:llä on konkreettiset tavoitteet, jotka löytyvät olemassa olevista sopimuksista. Näistä 30 tavoitteesta 11 liittyy ravitsemukseen ja terveyteen, 5 ympäristöön ja tuotantoon, 3 elinolosuhteisiin ja tasa-arvoon, 5 viranomaisvallan käyttöön ja 6 vastustuskykyyn. Muilla 14 indikaattorilla ei ole kansainvälistä tavoitetta, joten tutkijat ovat arvioineet niitä vertailuarvojen avulla: he ovat ottaneet 20 prosenttia parhaista maista ja arvioineet, missä muissa maissa keskimäärin mennään suhteessa niihin. Ajatus on, että maat oppisivat parhaiten menestyviltä. Afrikka on kauimpana tavoitteista, kun taas Eurooppa on lähimpänä, mutta myös siellä useat tavoitteet, kuten ilmastotavoite, ovat saavuttamattomissa vuoteen 2030 mennessä. Muut indikaattorit, kuten ultrakäsiteltyjen ruokien myynti ja ruokaturvattomuuden lisääntyminen, ovat yleisesti heikentyneet. "Viivästynyt tai epäjohdonmukainen toiminta tarkoittaa, että lähestymme vuotta 2050 ja meillä on edelleen samat saavuttamattomat tavoitteet kuin nykyään," tutkijat kirjoittavat. Tutkimuksen mukaan tulisi erityisesti puuttua niihin indikaattoreihin, joissa ollaan kauimpana tavoitteesta, kuten kohtuuhintaisiin ruokahintoihin, ruokaturvaan, julkisen sektorin tehokkuuteen ja ruokajärjestelmien päästöihin. "Maailman ruokajärjestelmämme vaativat nopeaa ja päättäväistä toimintaa – jo nyt," sanoo FAO:n päätilastotieteilijä ja tilastotoimiston johtaja José Rosero Moncayo. Kuva ei kuitenkaan ole yksiselitteisen synkkä: seitsemän kymmenestä kolmesta indikaattorista jo yli kolmasosa maista on matkalla kohti vuotta 2030. Näihin kuuluu muun muassa naisten osuus maatalousomistuksista ja ruokahuollon vakaus.
Yli 30 tavoitteestamme ruokajärjestelmissä olemme saavuttaneet yhden: vähintään yksi mobiililiittymä asukasta kohden.
Parempi viestintäkanava tekee järjestelmästä resilientimmän, ja koska maailmanlaajuisesti on 110 liittymää 100 ihmistä kohden, tavoite on itse asiassa ylittynyt.
Se on myös siinä.
Maailmanlaajuisesti mikään muista 29 tavoitteesta ei ole saavutettu, ja monien osalta näkymät vaikuttavat synkiltä.
Se käy ilmi uudesta tutkimuksesta, joka on julkaistu aikakauslehdessä Nature Food.
Taustalla on Food Systems Countdown Initiative (FSCI), joka on globaalinen poikkitieteellinen tutkimusyhteistyö, jota johtavat yhdessä Johns Hopkins University, Cornell University, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) ja Global Alliance for Improved Nutrition.
FSCI:n tehtävänä on seurata ja arvioida maailman ruokajärjestelmien kehitystä, ja tässä analyysissä tutkijat ovat mittailleet 197 maata monilta parametreilta – kuten torjunta-aineiden käyttö, kasvihuonekaasut, lasten työvoima ja pääsy puhtaaseen veteen.
Liikumme liian hitaasti
Tilanne on, että muutos etenee liian hitaasti. Useimmat maat liikkuvat vain vähän eteenpäin, pysähtyvät tai liikkuvat jopa väärään suuntaan. Tällä tahdilla, mitä ne noudattavat nykyään, useimmat eivät saavuta tavoitteita vuoteen 2030 mennessä – ja monet eivät myöskään vuoteen 2050 mennessä.
"Vastuullinen ruokajärjestelmien muutos vaatii nopeampaa edistystä – muuten toimenpiteet voivat olla enemmän ulkonäön vuoksi kuin todellista muutosta. Meillä ei ole enää varaa jatkaa nykyisellä tahdilla," sanoo Mario Herrero, professori Ashley School of Global Development and the Environment -koulusta Cornell Universityssä, lehdistötiedotteessa.
Ilmastotoimet ovat yksi niistä, joissa tilanne on kaikkein huonoin.
Tavoitteena on, että päästöt saadaan kokonaan pois. Verrattuna kunkin maan omaan keskiarvoon päästöistä vuosina 2000–2010, maailma on nykyään lähes 120 prosenttia siitä. Eli päästämme noin 20 prosenttia enemmän kuin silloin.
Jos tavoite halutaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä, se vaatii vuosittaisia vähennyksiä yli 70 prosenttia kaikilla maanosilla. Mikään maa maailmassa ei ole tällä hetkellä matkalla siihen nykyisellä tahdilla.
Torjunta-aineiden käyttö on toinen parametri, jossa kehitys menee väärään suuntaan: Maailman maatalous käyttää keskimäärin 4,6 kg torjunta-aineita hehtaarilta. Niistä 20 prosenttia maista, jotka käyttävät vähiten ja ovat siten parhaimmassa luokassa, taso on 0,2 kg.
Näin he tekivät
Mittareiden avulla, joiden avulla voidaan arvioida, miten ruokajärjestelmät voivat – sekä koko maailmassa, eri maanosissa että yksittäisissä maissa – tutkijat ovat laatineet 44 indikaattoria mittaamista varten.
30 niistä sisältää konkreettisia tavoitteita, jotka löytyvät olemassa olevista sopimuksista. Näistä 30 tavoitteesta 11 liittyy ravitsemukseen ja terveyteen, 5 ympäristöön ja tuotantoon, 3 elinolosuhteisiin ja tasa-arvoon, 5 viranomaisvallan käyttöön ja 6 vastustuskykyyn.
Toiset 14 indikaattoria eivät sisällä kansainvälistä tavoitetta, johon niitä voisi verrata, joten tutkijat ovat mittailleet niitä benchmarkien avulla: He ovat ottaneet 20 prosenttia parhaimmin suoriutuvista maista ja arvioineet, missä muissa maissa keskimäärin mennään suhteessa niihin. Ajatus on, että maat oppivat niiltä, jotka tekevät parhaiten.
Afrikka on kauimpana
Afrikka kohtaa suurimman haasteen, kun taas Eurooppa on lähimpänä tavoitteita, mutta myös täällä useat tavoitteet ovat vielä saavuttamattomissa vuoteen 2030 mennessä, mukaan lukien ilmastotavoite.
Muita indikaattoreita, jotka yleisesti heikkenevät, ovat esimerkiksi myynti erittäin prosessoiduista elintarvikkeista ja kasvava osuus ihmisistä, jotka kokevat ruokaturvattomuutta.
"Viivästynyt tai epäjohdonmukainen toiminta tarkoittaa, että lähestymme vuotta 2050 ja olemme edelleen samojen saavuttamattomien tavoitteiden äärellä kuin nykyään," kirjoittavat tutkijat.
Raportin mukaan tulisi erityisesti puuttua niihin indikaattoreihin, joissa ollaan kauimpana tavoitteesta, kuten kohtuuhintaisiin elintarvikkeisiin, ruokaturvaan, julkisen sektorin tehokkuuteen ja päästöihin ruokajärjestelmissä.
"Maailman ruokajärjestelmät vaativat nopeaa ja päättäväistä toimintaa – jo nyt," sanoo FAO:n päätilastotieteilijä ja tilastotoimiston johtaja José Rosero Moncayo.
Tilanne ei kuitenkaan ole täysin synkkä: seitsemässä kolmesta indikaattorista jo vähintään kolmasosa maista on matkalla kohti vuotta 2030. Näihin kuuluu esimerkiksi naisten osuus maatalousomistuksista ja ruokahuollon vakaus.